Välivuosi Vaasassa

 

Kevät helmikuussa?

Tältä näytti meidän etupihalla jo helmikuussa. Enpä muista mitä tähän olen laittanut. Tulppaaneja kenties? Jännityksellä odotan miten niiden käy. Viekö ne halla vai pitkäkorva...?

Talvinen satumaa!

Tänään aamulla meitä ympäröi hiljainen ja pehmeä talvimaisema, joka sai hymyn huulille astellessani kohti Taunoa.

Lunta oli illan ja yön aikana satanut ehkä reilu 10 cm. Tauno jaksoi kuitenkin puskea itsensä auraamattoman tien poikki Voolahdentielle, jossa meno olikin sitten jo helpompaa. Vaikka meille vakuuteltiin auraamisen toimivan lumisina arkiaamuina, en ole siitä ollenkaan vakuuttunut. Lieköhän iltapäivällä tie jo avattu muidenkin kuin naapureiden autojen toimesta?

Ei tullut telkkää,

muita pönttöasukkeja kyllä tuli.
Ainakin varpunen ja joku sieppo. Ehkä mustarastas.
Ja jossain lähellä pesi varis ja västäräkki, koska niiden poikaset koikkelehtivat pihalla hassusti .
Mukavahan niitä oli seurata. Jatketaan ilman muuta, nyt kun on kiikaritkin. Kuulemma liverrys alkukesällä oli oikein runsasta, niiden mukaan jotka kuulevat. Okei, mutta kyllä näkeminenkin on kivaa.

Etanat on nyt sitten kanssa löytäneet meidät ja vuorenkilvet ://
Varmaan 20 poistin eilen. Poikaset tapoin ja aikuiset heitin peltoon. Sillä ajatuksella, ettei ne sieltä enää takaisin löydä tai pääse mutta voin olla väärässä. Kiehuvaan veteen heittäminen ei ole minusta toimiva idea. Etenkään silloin jos ohi kulkiessaan napsii etanan sieltä toisen täältä.

Nurmikon leikkuuseen menee 70 min.
 

Pönttötalkoot!

Unelmien talon pihalla on tietysti useita linnunpönttöjä. Huomasin ne heti, jo silloin kun talo ei vielä ollut minun. Takaraivossa on jo jonkin aikaa kytenyt ajatus siitä, että pöntöt pitäisi huoltaa. Nyt se hetki koitti eilen kun suostuvaista apuvoimaakin oli tarjolla. Osassa pöntöistä oli selvästi joku joskus asunut ja puhdistettavaa oli. Samassa kiinnitettiin myös yksi uusi pönttö sekä varaston joutilas telkän tai pöllönpönttö. Päätimme valjastaa sen käyttöön telkälle ja niinpä kiinnityskorkeudeksi tuli reilut kaksi metriä. Vielä puruja pöntön pohjalle sekä pesäpuuksi lähinnä vettä oleva rantakoivu, jotta jälkeläisillä olisi mahdollisimman lyhyt matka veteen.

Jään jännityksellä odottamaan kuinka  monelle siivekkäälle asumus kanssamme samassa pihassa maittaa!

Uusi talo!

...ja rakkaus siihen.
Nyt minulla on ne molemmat. Vihdoin ja jälleen.
Toisaalta tämän kaltaista rakkautta en kyllä ennen ole tuntenutkaan.
Enkä oikeastaan tiennyt voivan olla olemassakaan.
Kuluneita kliseitä kaikki, kyllä.

Mutta kun Sen Oikean pitkän etsiskelyn jälkeen vihdoin löytää,
lyövät silloin kättä onni, ilo ja riemu sekä kiitollisuus.

Pian on vuosi siitä kun tapasimme ensimmäistä kertaa.
Se tuttavuus oli niin sanoakseni varsin pintapuolinen mutta riitti.
Tiesin heti, että nyt tarvitaan tarkempaa tutustumista (ja laskemista).

 

Aika kuuluu - enää ei ole sitä taloa. Se on nyt jonkun muun. Rakkaus taloon on nyt "jäissä" - se odottaa seuraavaa kohdetta herätäkseen jälleen uuteen, riemulliseen kevääseen.

Vaan etanat on. Ne sai kaupanpäällisinä, seuraavan talon kylkiäisinä. Niitä riittää. Niinkuin varmaan lähes joka omakotitalolla asuinpaikkakunnallani, kivipihoja lukuunottamatta, muttei talvella.

Tänään on talvi ihan isosti. Tuulee ja tuiskuaa, kinoksia kertyy ja viima viheltää. Oikein kodikas sisälläoloilma mutta jos pitää ulkoilmaelämästä niin tämähän on hienoa. Ikkunatkin helisee.
Etanat on nyt talvilevossa, niillä ei taida olla mikään hätä.