Tulin juuri ulkoa - haravoimasta, haka på svenska, opin sen eilen naapuriltani. Ajattelin ruveta pitämään kirjaa puutarhanhoidollisista suorituksistani. Voinpa sitten myöhemmin kesällä reilusti kertoa, että tämä on lopputulos 50 h:n panostuksella.

Puutarhurointi ei ole juttuni. Oikeastaan minun ei edes pitäisi asua omakotitalossa, koska mitkään muutkaan omakotitaloasujan hyveet eivät kuulu osaamiseeni. Mutta rakastan tätä taloa, sen sijaintia, näkymiä ja puutarhaakin. Äsken annoin sille 30 minuuttia vaikka se paljon pidemmältä ajalta suorituksen aikana tuntuikin. Kaivelin maatuneiden lehtien alta sinivuokkojen alut esille. Lumikellot ovat kukkineet jo viikon. Aluillaan olevia tulppaanejakin on jo havaittavissa.

Voiko ihminen saada nautintoa siitä, että osaavissa käsissä puutarha voisi olla kulmakunnan upein? Miksei voi. Mikäli asuinpaikka ei muutu, eihän sitä tiedä vaikka kasvaisin "puutarhauskoon" vähitellen. Ainakin minulla on se mahdollisuus. Kerrostaloasukilla ei sitä ole.